Vuonna 2016 tiedonannon kirjoittajaa avustettiin kantelujen valmistelussa. Myöhemmin kantelusta tiedotettiin Suomelle.
Komitea katsoi, että päättäessään EA: n huoltajuudesta viranomaiset toimivat stereotyyppisten ja siten syrjivien käsitysten vaikutuksen alaisena perheväkivallasta; tämä ilmaistiin siinä, että Ya: n toistuvia yksipuolisen väkivallan tosiseikkoja pidettiin vanhempien välisinä erimielisyyksinä, mikä osoittaa, että molemmat vanhemmat tekivät väkivaltaisia tekoja; tällaisesta tulkinnasta ei kuitenkaan ole todisteita, lukuun ottamatta kirjoittajan lausuntoa päivä sen jälkeen, kun hänet hyökättiin raa ' asti.; Ya: n saamaa rikostuomiota painottamatta viranomaiset määräsivät lapsen huostaanoton väkivallalle alttiille henkilölle. Viranomaiset eivät näin ollen varmistaneet asianmukaista valvontaa kaikkien naisten syrjinnän muotojen poistamista tutkittujen näkökohtien osalta koskevan yleissopimuksen 2, 15 ja 16 artiklan mukaisten velvollisuuksiensa mukaisesti.
Kuten lausuntojen tekstistä käy ilmi, sopimusvaltion epäonnistuminen perheväkivallan ehkäisemisessä vaikutti kirjoittajan mukaan enemmän naisiin kuin miehiin, mikä oli yleissopimuksen 1 artiklan vastaista. Hänen mukaansa puolue ei pidä perheväkivaltaa todellisena ja vakavana uhkana. Valtion elinten Lainsäädäntö ja käytäntö, mukaan lukien oikeuslaitos, eivät tunnustaneet sukupuoleen perustuvan väkivallan olemassaoloa ja sen seurauksia (lausuntojen kohta 3.1).
Komitean arvio tapauksen tosiasiallisista olosuhteista: komitealla oli edessään kysymys siitä, oliko sopimusvaltio täyttänyt huolellisuusvelvollisuutensa, joka liittyi tekijän suojeluun Ya: n perheväkivallalta ja tällaisen väkivallan tapausten tutkimiseen. Komitean tehtävänä oli yleissopimuksen määräysten valossa analysoida toimivaltaansa kuuluvien kansallisten viranomaisten tekemiä päätöksiä ja selvittää, ottivatko ne huomioon yleissopimuksesta johtuvat velvoitteet näitä päätöksiä tehdessään. Näin ollen tässä tapauksessa ratkaisevaa oli selvittää, sovelsivatko nämä viranomaiset asianmukaisen huolellisuuden periaatteita ja toteuttivatko ne kohtuulliset toimenpiteet varmistaakseen, että tekijä ja hänen poikansa suojattiin mahdollisilta riskeiltä jatkuvan perheväkivallan yhteydessä ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää (lausuntojen 8.2 kohta).
Komitea pani merkille sopimusvaltion väitteen, jonka mukaan sillä on tiukka ja kattava lainsäädäntökehys, jonka tarkoituksena on varmistaa miesten ja naisten tasa-arvo ja maksimoida lapsen etujen suojelu, sekä että tämän lainsäädännön puitteissa tehtiin päätökset EA: n oikeudesta huoltajuuteen ja yhteydenpitoon hänen kanssaan. Komitea pani merkille myös puoluehallituksen lausunnon, jonka mukaan kirjoittajan väitteet olivat yleisluonteisia. Komitea otti lisäksi huomioon kirjoittajan väitteen, että asiaankuuluvia lakeja on olemassa, mutta että tosiasialliset päättäjät kansallisissa viranomaisissa ja lainvalvontaviranomaiset eivät sovella niitä asianmukaisesti: sukupuolistereotypiat vaikuttavat uhrien ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, jotka usein osoittautuvat naisiksi ja lapsiksi, todistusten merkitykseen verrattaessa näitä todistuksia rikosten tekijöiden sanoihin. ; Lisäksi kirjoittajan lausunto otettiin huomioon, että puoluehallituksen viranomaiset eivät antaneet suojaa hänelle ja hänen pojalleen sukupuolistereotypioiden vuoksi tehdessään päätöksiä, jotka perustuvat isästä lähtevän väkivallan riskin vähättelyyn. Komitea katsoi, että kirjoittajan huomautukset kansallisesta lainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöstä olivat merkityksellisiä hänen henkilökohtaisen asiansa kannalta (lausuntojen 8.3 kohta).
Komitea pani huolestuneena merkille, että sen hyväksymää ja sittemmin toistettua välitoimihakemusta ei ollut toimitettu paikallisille viranomaisille eikä E. A: ta ollut suojeltu väitetyltä isänsä harjoittamalta väkivallalta (lausunnon 8.4 kohta).
Valiokunta katsoi, että käräjäoikeus kyseenalaisti lähisuhdeväkivallan uhrin mielenterveyden ja vihamielisyyden väitettyä tekijää kohtaan, mutta ei epäillyt väkivaltarikoksista syytetyn henkistä vakautta eikä arvioinut hänen tilaansa ennen lapsen yksinhuoltajuuden myöntämistä. Komitea huomautti, että lähes heti huostaanoton siirtopäätöksen jälkeen syyttäjä nosti syytteen väkivallanteosta ya: ta vastaan, mutta kaksi viikkoa myöhemmin EA: ta vastaan. Hänet luovutettiin isälleen ilman lisätarkastuksia. Komitea totesi myös, että huoltajuusasian käsittelyn ja tiedonanto-oikeuden myöntämisen yhteydessä lapsen äidille tehtiin psykiatrinen tutkimus, josta ei ilmennyt syytä huoleen; isää vastaan ei kuitenkaan tehty tällaista tarkastusta, vaikka hänet oli tuomittu rikosasiassa. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että 14. lokakuuta 2013 annetussa lopullisessa päätöksessä huoltajuusasiasta ei ollut käytännössä tai edes täysin perusteltua huoltajuuden siirtämiselle äidiltä lapsen isälle; Että hovioikeuden päätös tai päätös Valituslupahakemuksesta korkeimpaan oikeuteen ei selittänyt, miksi perheväkivaltaa ei asetettu etusijalle päätöksenteossa, vaikka Ya tuomittiin tekijän pahoinpitelystä tutkimusten välisenä aikana; että poliisille jätettyjä väitteitä ei ole tutkittu; ja että huolimatta useista holhousviranomaisilta saaduista raporteista ja lapsen isän vakaumuksesta, ei suoritettu tutkimusta eikä arviointia hänen kyvystään suorittaa vanhempien tehtäviä. Valiokunnan mukaan myös huolellisuusvelvoitetta rikottiin, sillä Y. A.: n tuomitseminen kuulusteltavaksi hänen rikollista käyttäytymistään koskevien valitusten yhteydessä kesti yli vuoden (lausunnon kohta 8.5).
Komitea totesi, että sopimusvaltion laiminlyönti noudattaa due diligence-velvollisuutta, joka on ilmaistu poliisille ja eri tuomioistuimille tekijän valituksista, johti E. A: n edun vahingoittamiseen ja hänen oikeutensa äitinsä yhdenvertaiseen kohteluun yleissopimuksen 16 artiklan mukaisen huostaanottotarkastuksen aikana (lausuntojen 8.7 kohta).
Komitea katsoi, että päättäessään EA: n huoltajuudesta viranomaiset toimivat stereotyyppisten ja siten syrjivien käsitysten vaikutuksen alaisena perheväkivallasta; tämä ilmaistiin siinä, että Ya: n toistuvia yksipuolisen väkivallan tosiseikkoja pidettiin vanhempien välisinä erimielisyyksinä, mikä osoittaa, että molemmat vanhemmat tekivät väkivaltaisia tekoja; tällaisesta tulkinnasta ei kuitenkaan ole todisteita, lukuun ottamatta kirjoittajan lausuntoa päivä sen jälkeen, kun hänet hyökättiin julmasti.; Ya: n saamaa rikostuomiota painottamatta viranomaiset määräsivät lapsen huostaanoton väkivallalle alttiille henkilölle. Viranomaiset eivät näin ollen varmistaneet yleissopimuksen 2, 15 ja 16 artiklan mukaisten velvollisuuksiensa mukaista asianmukaista valvontaa tutkittujen näkökohtien osalta (lausuntojen 8.9 kohta).
Komitea toteaa, että puoluevaltio on omaksunut perheväkivallan torjunnassa laaja-alaisen mallin, johon kuuluu lainsäädäntötoimia, valistusta, koulutusta ja valmiuksien kehittämistä. Komitea viittasi kuitenkin loppuhuomautuksissaan esitettyihin huolenaiheisiin sopimusvaltion sille vuonna 2014 toimittamassa määräaikaiskertomuksessa, joka koski erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Hän totesi, että jotta perheväkivallan uhriksi joutunut nainen voisi hyödyntää syrjimättömyyden ja tosiasiallisen tasa-arvon periaatetta käytännössä sekä käyttää ihmisoikeuksiaan ja perusvapauksiaan, hyväksytyn mallin mukaista poliittista tahtoa on tuettava kaikilla valtiollisilla toimijoilla, jotka osallistuvat sopimusvaltion due diligence-velvoitteiden täyttämiseen. Tällaisia velvollisuuksia ovat esimerkiksi viranomaisten laiminlyöntien, laiminlyöntien ja laiminlyöntien selvittäminen, joiden seurauksena uhrit voivat jäädä ilman suojelua. Komitea totesi, että tässä tapauksessa tätä velvollisuutta ei ollut täytetty tekijän ya: ta vastaan tekemien valitusten, hänen tuomioistuinkäsittelynsä sekä komitean välitoimia koskevan pyynnön osalta (lausuntojen kohta 8.10).
Komitean päätelmät: sopimusvaltio loukkasi tutkituilta osin tekijän ja hänen poikansa oikeuksia yleissopimuksen 2, 15 ja 16 artiklan nojalla (lausuntojen 9 kohta).