YK: n lapsen oikeuksien komitean näkemykset 1. joulukuuta 2019 Tiina Sanila-Aikio vastaan Suomi (tiedonanto nro 2668/2015) ja Klemetti Kakkalajarvi ym. Vastaan Suomi (Tiedonanto N 2950/2017).
Vuosina 2015 ja 2017 kirjoittajia autettiin viestien valmistelussa.
Tapauksessa on tutkittu onnistuneesti tekijöiden tiedonantoja tapauksesta, joka koskee äänioikeutta saamelaisten parlamentin vaaleissa, jonka korkein hallinto-oikeus myönsi henkilöille, joille saamelainen parlamentti tunnisti tämän oikeuden menettäneensä.
Tapauksen olosuhteet
Ensimmäisen viestin kirjoittaja oli Suomen saamelaiskäräjien eduskunta ja toisen viestin kirjoittajat olivat 26 Suomen ja Norjan kansalaista, jotka kutsuivat itseään alkuperäisen saamelaisten edustajiksi.
Tiedonannon laatijat väittivät, että Suomen korkeimman hallinto-oikeuden 2011 päätös poikkesi saamelaisten parlamentin lain 3 §: n sovitusta tulkinnasta määrittelemällä, kenellä oli oikeus kuulua vaaliluetteloon kyseisen parlamentin vaaleissa, ja että Suomen korkein hallinto-oikeus myöhemmin myönsi äänet 93 henkilölle, jotka saamelaiskäräjät ovat tunnustaneet kelpaamattomiksi. Ensimmäisen tiedonannon laatija väitti, että tämä heikentää saamelaisten edustusta parlamentissa ja saamelaisten parlamentin tehokkuutta suojelemalla saamelaisten etuja. Toisen tiedonannon laatijat väittivät, että Suomen korkeimman hallinto-oikeuden päätös myöntää äänioikeus niille, joilla saamelaiskäräjien toimivaltaiset elimet tunnustivat ilman äänioikeutta, oli Suomen viranomaisten suora puuttuminen saamelaisten kunnioittamisen keskeiseen osa-alueeseen ja heidän harjoittamiseensa itsemääräämisoikeuden ja heidän oikeudessaan määrittää henkilöllisyytensä. Sisällyttämällä muihin kuin saamelaisiin edustajat saamen parlamentin äänestäjien luetteloon, Suomen korkein hallinto-oikeus loukkasi parlamentin edustavaa arvoa vaikuttaen kielteisesti parlamentin oikeuteen osallistua tehokkaasti julkisiin asioihin.
LAINKYSYMYKSET
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (jäljempänä ICCPR) 25 artikla (oikeus poliittiseen osallistumiseen) ja 27 artikla (etnisten, uskonnollisten ja kielellisten vähemmistöjen oikeus omaan kulttuuriin, harjoittaa uskontoaan ja käyttää kieltään). Kaikkien ehtojen, jotka koskevat oikeutta osallistua poliittiseen toimintaan suoraan tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä, jotta ne voivat äänestää ja tulla valituksi voimassa olevissa säännöllisissä vaaleissa, olisi perustuttava objektiivisiin ja kohtuullisiin perusteisiin. Alkuperäiskansojen luokka on joissain tapauksissa määritettävä vähemmistön elin- ja elinolojen suojelemiseksi kokonaisuudessaan (ks. Lovelace v. Kanada (CCPR / C / OP / 1, s. 1). 83)).
Alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK: n julistuksen 33 artiklan mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus määritellä itsensä tai etnisyytensä tapojen ja perinteiden mukaisesti ... ja oikeus määrittää rakenne ja valita instituutioiden jäsenet omien menettelyjensä mukaisesti. " Mainitun julistuksen 9 artiklassa määrätään, että "alkuperäiskansoilla ja heihin kuuluvilla henkilöillä on oikeus kuulua alkuperäiskansoihin tai kansallisuuksiin kyseisen yhteisön tai kansallisuuden perinteiden ja tapojen mukaisesti. Tällaisen oikeuden käyttäminen ei saa johtaa minkäänlaiseen syrjintään".
Osapuolet eivät kiistäneet, että Suomen korkein hallinto-oikeus ei soveltanut saamelaisten lain 3 §: ssä säädettyjä objektiivisia kriteerejä, joiden mukaan henkilön katsotaan kuuluvan saamelaiseen kuuluvaksi saadakseen luvan äänestää saamelaisessa parlamentissa.
Suomen viranomaisten mukaan tiedonannon laatijat eivät osoittaneet, miten Suomen korkeimman hallinto-oikeuden päätökset vaikuttaisivat suoraan niihin. Vaikka ICCPR: n 27 artiklalla suojatut oikeudet olivat henkilökohtaisia, ne puolestaan riippuivat väestön kyvystä tukea kulttuuriaan, kieltään tai uskontoaan. Alkuperäiskansojen oikeuksien yhteydessä ICCPR: n 25 ja 27 artiklalla oli kollektiivinen osa, ja jotkut niistä voitiin panna täytäntöön vain henkilöryhmän toimesta. Alkuperäiskansojen oikeutta poliittiseen osallistumiseen sisäisessä itsemääräämismenettelyssä (ICCPR: n 27 artikla), tutkittiin ICCPR: n 1 artiklan valossa ja yhteisön jäsenten oikeuksien säilyttämiseksi kulttuurinsa suhteen tai heidän kielensä käyttämiseksi yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa, ei käytetty erikseen. Näin ollen kun YK: n ihmisoikeuskomitea harkitsi erityisiä vahinkoja viestinnän yhteydessä, sen olisi pitänyt ottaa huomioon tällaisen vahingon kollektiivinen osa. Alkuperäiskansojen äänioikeuksien loukkaamisen yhteydessä sisäisen itsemääräämisoikeuden yhteydessä yksilöryhmälle suoraan aiheutuneet haitat voivat vahingoittaa kutakin yksittäistä yhteisön jäsentä. Tiedonannon laatijat kuuluivat alkuperäiskansojen ryhmään, ja kaikki heidän väitteensä liittyivät heidän oikeuksiinsa mainitun etnisen ryhmän jäseninä.
Saamelaiskäräjän valtuuksiin kuului saamelaisten kielen ja kulttuurin hallinta sekä saamelaisten alkuperäiskansojen asemaan liittyvien asioiden ratkaiseminen, saamien toimivana valtiossa ja kansainvälisellä tasolla parlamentin tehtäviin liittyvissä asioissa, tarjota neuvontapalveluja kaikille elimille. valtion viranomaiset laajassa luettelossa aiheita, jotka liittyvät saamelaisiin alkuperäiskansoina tai muutoksina saamelaisten kotimaassa. Saamen eduskunta oli instituutio, jonka kautta Suomen viranomaiset varmistivat saamelaisyhteisön alkuperäiskansoina toimivien jäsenten tehokkaan osallistumisen päätöksiin, jotka vaikuttivat suoraan heidän elämäänsä.
Tämän seurauksena Suomen viranomaisten ICCPR: n 27 §: n mukaiset velvollisuudet riippuivat siitä tosiasiallisesta roolista, joka saamelaisella parlamentilla voisi olla päätöksenteossa, joka vaikuttaa saamelaisten etnisen ryhmän jäsenten oikeuksiin kulttuuriin tai heidän kielensä käyttöön yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa. Tämän seurauksena saamelaisten parlamentin vaaleilla pyrittiin varmistamaan henkilöiden tosiasiallinen osallistuminen, joka liittyy pienten ihmisten sisäiseen itsemääräämisprosessiin, mikä oli välttämätöntä alkuperäiskansojen elinvoiman ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi kokonaisuutena. ICCPR: n 25 artiklan mukaan rajoituksilla, jotka vaikuttavat saamelaisten alkuperäiskansojen oikeuteen varmistaa tehokkaasti edustaminensaamen parlamentissa, on oltava perusteltuja ja objektiivisia perusteita, ja niiden on oltava yhdenmukaisia ICCPR: n muiden säännösten kanssa, mukaan lukien alkuperäiskansojen sisäisen itsemääräämisoikeuden periaate.
Suomen korkein hallinto-oikeus ei taannut useimmissa tapauksissa ainakin yhden objektiivisen arviointiperusteen noudattamista soveltamalla sen sijaan ”yleistä tutkimusta” ja tutkimalla, oliko henkilön mielipide, että hän (henkilö) viittaa saamelaisiin, ”merkityksellinen”. Siten Suomen korkein hallintotuomioistuin loukkasi saamelaisten mahdollisuuksia käyttää saamelaisten parlamentin välityksellä avainhetkellä saamelaisten itsemääräämisoikeutta määritettäessä, ketä voidaan pitää saameksi.
Suomen korkeimman hallinto-oikeuden päätökset vaikuttivat vetoomuksen laatijoiden ja saamelaisyhteisön jäsenten oikeuksiin osallistua vaaliprosessiin valtion nimeämän viranomaisen suhteen, jolla varmistetaan pienten ihmisten tehokas itsemääräämisoikeus, ja todellisten alkuperäiskansojen oikeuteen heidän kielellään ja kulttuurillaan. Poiketen siten saamelaisten parlamentin vaaliluetteloihin kuulumista koskevan lain sovitusta tulkinnasta Suomen korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta ei perustu perusteltuihin ja objektiivisiin perusteisiin.
Ratkaisu
Tässä tapauksessa rikottiin ICCPR: n 25 artiklan vaatimuksia, joita tarkasteltiin sekä erikseen että yhdessä ICCPR: n 27 artiklan kanssa.
Suomen viranomaiset ovat muun muassa velvollisia tarkistamaan saamelaiselain 3 pykälä varmistaakseen, että saamelaisten parlamentin äänioikeuskriteerit määritetään ja että niitä sovelletaan tavalla, joka kunnioittaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta 25 ja 25 pykälän mukaisesti. 27 ICCPR. Suomen viranomaisia vaadittiin myös toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet vastaavien rikkomusten estämiseksi tulevaisuudessa.