Euroopan ihmisoikeussopimuksen tuomio, annettu 17 päivänä syyskuuta 2020 asiassa Kotilainen ym.vastaan Suomi)" (kantelu nro 62349/12).
Vuonna 2012 kantajia avustettiin kantelun valmistelussa. Kantelu välitettiin myöhemmin Suomelle.
Tässä tapauksessa valitus oli onnistuneesti pitää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta velvollisuutta tutkia jos uhka elämään liittyy minkäänlaista hyväksikäyttöä ampuma-aseiden käytön. Jos mukana rikkoo vaatimukset 2 § Yleissopimus Ihmisoikeuksien ja Perusvapauksien suojaamiseksi (siellä oli rikottu, merkittävä positiivinen velvoite osa suomen viranomaiset). Ei ollut rikottu vaatimukset 2 § Yleissopimus Ihmisoikeuksien ja Perusvapauksien suojaamiseksi (hakija ei ole toimittanut todisteita ei tehdä mitään tutkiva toimet).
ASIAN OLOSUHTEET
Hakijat ovat kouluampumisessa kuolleiden omaisia. Rikoksentekijä on tuomittava murhasta (yksi opiskelija) oli lupaa oman aseen, ja mukaan viestit tältä opiskelija Internetissä, poliisi haastatteli häntä aiheesta, onko hän voisi oman aseen, jonka jälkeen se oli päättänyt tarttua hänen ampuma. Tapahtuman aikana opiskelija tappoi 10 ihmistä, ja ampui sitten itsensä.
OIKEUDELLISET KYSYMYKSET
Yleissopimuksen 2 artiklan noudattamisen osalta (aineellinen näkökohta). Ampuma-aseiden käytön tarkoittaa korkea vaara elämää, koska tahansa rikos, ei vain tahallinen, mutta myös huolimattomasti, joihin liittyy ampuma-aseiden käytön, voi olla kohtalokkaat seuraukset uhreille, rikoksen, ja aste vaaraa, kun käytetään tällaisia aseita aikana sitouttaa tahallisia rikoksia on erittäin korkea. Näin ollen juuri vaarallisen toiminnan muodossa valtiolla pitäisi olla myönteinen velvoite toteuttaa toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan yleinen turvallisuus. Tämä perus velvoite sisältää velvoitteen säätää lakia, suojella ihmisten elämää ja varmistaa tehokas soveltaminen ja toiminnan sääntelykehys.
- I) sääntelykehys. Tuomioistuin ei ole valmis hyväksymään, että, koska järjestelmä kansallisella tasolla Suomessa aktiivista tiedonvaihtoa eri lainvalvontaviranomaisten erilaisia uhkaavia tilanteita, joita on sattunut aiemmin ja ei ollut johtanut vireille rikosoikeudenkäynti, se voi itsessään katsottava asiaa rikkomisesta.
- ii) ampuma-aseen hallussapitoa koskeva lupa, joka on myönnetty tässä tapauksessa vastuussa olevalle henkilölle. Suomen tuomioistuimet ovat katsoneet, että tässä tapauksessa, että lupa oli myönnetty syyllinen vaatimusten mukaisesti lainsäädännön voimassa silloin (hän täytti kaikki lain vaatimukset ja läpäisi alustavan haastattelun tarpeen saada lupa) ja se ei ole huolimattomuudesta antaneen viranomaisille. Oikeus ei näe perusteita riitauttaa näitä päätelmiä.
iii)todellinen ja välitön uhka elämälle. Suomen tuomioistuimet totesi, että, vaikka siellä oli tiettyjä tosiasioita ennen ammunta tapaus sitoutunut tekijä, joka ehdotti, että hän voisi mahdollisesti ovat syyllistyneet tekoihin, jotka uhkaavat ihmisten elämää, tiedot käytettävissä paikallisten poliisiviranomaisten aikana ennen tapaus, mukaan lukien Internet-viestit, ei antanut mitään syytä epäillä, että siellä oli todellinen vaara, hyökkäys muodossa koulu ammunta. Siellä on merkittävä ero toimet, joihin lähetettyjä videoita ja tekstiviestejä Internetissä, jotka eivät sisällä erityisiä tai jopa abstrakti uhkia, ja komission massa-murhaan tiettyyn paikkaan (ks. soveltuvin osin Euroopan yhteisöjen Tuomioistuimen Tuomio asiassa Van Colle v. Yhdistynyt Kuningaskunta, annettu 13 päivänä marraskuuta 2012, valitus Nro 7678/09). Näin ollen lähestymistapa suomalaisissa tuomioistuimissa, että kyseessä oli säännön mukaisesti, todentaminen todellinen tai koettu tiedon todellinen ja välitön uhka ihmisten elämään, joka on perustettu vuonna oikeuskäytäntöä Euroopan yhteisöjen Tuomioistuin.
Lisäksi tässä tapauksessa olisi erotettava tapauksessa "Bljakaj ym. v. Kroatia" (Tuomio Euroopan yhteisöjen Tuomioistuimen 18. syyskuuta 2014, hakemus nro. 7444/12), joka koski vaarallinen henkilö, jolla on mielenterveyden häiriö, jolle on lääkärin valvonnassa määräys on annettu, ja joka, koska paheneminen hänen vakava psyykkinen sekä uhkia tehnyt hänet, oli suorassa valvonnassa poliiseja päivänä, kun hän loukkaantui vakavasti hänen vaimonsa ja tappoi hänen asianajajansa.
Tältä osin Tuomioistuin ei voinut päätellä, että kyseessä on todellinen ja välitön uhka ihmisten elämän tekijä, joka poliisit tiesi tai olisi pitänyt tietää etukäteen. Näin ollen ei voida väittää, että esillä olevan asian olosuhteissa ilmoitti, että siellä oli velvollisuus varmistaa henkilökohtaisen turvallisuuden uhrien murha tai muiden opiskelijoiden tai henkilöstön merkitystä koulussa.
Tähän tulokseen ei vaikuttanut kantajien väite, että poliisi olisi voinut pyytää lääkärin tiedot ja asiakirjat, jotka liittyvät tekijän varmistaakseen tietoja hänen psyykkinen. Poliisit yleensä voi käyttää henkilön potilastietoja, ja tämä yhteys on edelleen riippuvainen erityisvaatimusten noudattaminen tarpeellisuutta ja kohtuullisuutta, jota ei voida vahvistaa takautuvasti. Lisäksi, vaikka tiedot tekijältä on lääketieteen ennätys oli saatavilla, ei voitu määrittää, onko se voi määrittää, onko vai ei, hän esitti todellinen ja välitön uhka ihmisten elämää tällä kertaa kysymys, ja jos, niin missä määrin.
- iv) velvollisuus noudattaa erityistä huolellisuutta. Tuomioistuin totesi, että velvoite varmistaa, että yleiset suoja yhteiskuntaa vastaan mahdollisesti rikoksia, joita yksi tai useampia henkilöitä, voidaan soveltaa henkilöihin, erityisen vaarallinen vankien, jotka ovat Valtion valvonnassa, tai tilanteissa, joissa välitön vaara näiden henkilöiden on tullut ilmeiseksi, koska poliisin väliintuloa. Oikeus katsoi, että samanlainen erityisen huolellisuusvelvoite soveltuu käsiteltävänä olevan asian olosuhteisiin.
Vaikka tekijä tässä tapauksessa ei valvonnassa suomen viranomaiset viranomaiset olivat vastuussa perustamisesta ja täyttää vaatimukset laillisesti hallussaan ampuma-aseita. Koska erityisen suuri riski ihmisen elämään liittyy väärä käsittely ampuma-aseiden, oli tärkeää, että suomen viranomaiset laatimaan ja toteuttamaan tiukasti järjestelmä asianmukaiset ja tehokkaat takeet, joiden tarkoituksena on ehkäistä ja estää mitään sopimatonta ja vaarallista ampuma-aseiden käytön. Tämä merkitsi velvollisuutta, suomen viranomaisten puuttua tapahtumiin, jos he saivat varoituksen siitä, tosiasiat, jotka sisältävät perusteet erityisiä epäilyjä, jotka koskevat näiden vaatimusten noudattamista.
Tässä tapauksessa, paikallinen poliisi viranomaiset olivat tietoisia julkaiseminen rikollisen virkaa Internetissä, joka, vaikka ne eivät sisällä mitään uhkia, olivat omiaan lisäämään epäilyjä siitä, onko kirjoittaja näistä viesteistä on voinut pysyä turvallisessa tilanteessa kuin omistaja aseen. Itse asiassa poliisit eivät tehneet mitään, vaan keskustelivat kirjoitusten tekijän kanssa Internetissä. Hänen aseitaan ei kuitenkaan takavarikoitu, sillä niiden tiedettiin olevan saatavilla ja niihin hänellä oli lupa. Vaikka yksittäinen virhe arvoa tuomio ei voi perustua tunnustaa vastoin Valtion sen positiiviset velvoitteet, varsinkin kun se tulee takautuva uudelleenarviointi tapahtumia, pohjimmiltaan tämä valitus voidaan pitää ylittää tällaisen virheen.
Tilintarkastustuomioistuin katsoo, poistaminen aseen vastaava henkilö olisi ollut kohtuullinen varotoimi ottaa olosuhteiden osalta, jos oli epäilyksiä, saatavilla olevien tietojen perusteella toimivaltaisille viranomaisille siitä, onko henkilö on voinut edelleen hallussaan vaarallisia ampuma-aseita. Tämä toimenpide ei aiheuta merkittäviä häiriöitä ihmisoikeussopimuksen kanssa, ja näin ollen ei liity vaikeuksia tai vakavan tasapainotus pistettä kilpailevien etujen. Tämä toimenpide ei myöskään edellyttäisi korkeiden kynnysarvojen saavuttamista sen soveltamiseksi, pikemminkin päinvastoin. Tämä johtopäätös poikkeaa johtopäätös, että päätös ei nostaa aseita ei voitu katsoa olleen syy-yhteys myöhemmän rikollisuuden, tai että se tarkoitti, että suomen viranomaiset eivät noudata velvollisuutta antaa yksittäisten uhrien suojelemisesta rikos.
Näin ollen suomen viranomaiset eivät täytä erityinen velvollisuus huolehtia määrätä niitä, koska vakava uhka elämään liittyvät väärinkäytöstä ampuma-aseita. Näin ollen Suomen viranomaiset rikkoivat aineellista positiivista velvoitetta.
TARKKUUS
Tapauksessa rikottiin yleissopimuksen 2 artiklan vaatimuksia (sen asiasisällön osalta) (hyväksyttiin kuudella äänellä puolesta, yksi vastaan).
Yleissopimuksen 2 artiklan (menettelyllisen ja oikeudellisen) vaatimuksia ei rikottu (hyväksytty yksimielisesti).
KORVAUS
Yleissopimuksen 41 artiklaa sovellettaessa. Tuomioistuin määräsi jokaisen perheen 30 000 euroa korvausta aineeton vahinko, 31,571. 97 euroa yhdelle kantajista korvauksena aineellisesta vahingosta (ansionmenetys hakijan äidin kuoleman vuoksi).